Sápmissa kauan sitten asuneiden ihmisten jälkiä on vaikea havaita. Ne jäljet, jotka kuitenkin on löydetty, osoittavat että pohjois-Skandinavian lakeudet, jängät ja järvet ovat olleet näiden aikaisten asuttajien kotiseutu. Joka paikalla on oma nimensä ja historiansa.
Pyyntiyhteiskunta oli Sápmin alkuperäinen asutuskulttuuri. Sápmin ensimmäisistä asuttajista on selvä yhteys niihin metsästäjä- ja kalastajakansoihin, jotka kaikella varmuudella olivat saamelaisten esi-isiä. Sápmi on ollut asutettu suunnilleen 10 000 vuotta. Alunperin asuttajat olivat pieniä perheryhmiä, jotka muuttivat pitkin rannikko- ja merialueita. Kalastus ja metsästys olivat pyyntiyhteiskunnan peruselanto. Vähitellen muutkin pohjoisen asukkaat ja kauppamiehet kiinnostuivat Sápmin rikkauksista; pääasiassa turkiksista mutta myös rikkaasta kalansaannista. Kalastus ja ja metsästys lisääntyivät ja niistä tuli saamelaisille välttämäton elinehto, luoden myös uusia kehittymismahdollisuuksia. Villiporojen metsästys kehittyi ja siitäkin tuli tärkeä pyyntiyhteiskunnan peruselanto.
Villiporon saanti laskee rajusti 1500 ja 1600-luvuilla, koska porontaljojen kysyntä kasvaa. Verotus vaikuttaa myös villiporokantojen pienenemiseen. Metsästäjäkansa siirtyy vähitellen paimentolaismaiseen poronhoitoon, joka vaatii suuria laitumia ja jatkuvaa muuttamista eri laidunmaille vuodenaikojen vaihtelujen mukaan. .
Kehittynyt paimentolaisporonhoito kasvavine porolaumoineen kilpailee voimavaroista pyyntiyhteiskunnan kanssa. Pyyntiyhteiskunta hajoaa vähitellen ja monet saamelaiset asuttautuvat vakinaisesti asumaan rannikkoalueille. Heidän pääelinkeinonsa on kalastus, yhdistettynä tilanhoitoon ja pienimuotoiseen poronhoitoon.
Saamelainen, porotalouteen perustuva yhteiskunta kehittyy. Poronhoidosta tulee saamelainen elämäntapa ja tärkein peruselinkeino. Ruotsin Sápmi jaetaan poronhoidon hallinnollisiin yksikköihin, paliskuntiin.
Tänä päivänä metsästyksen ja kalastuksen merkitys on vähentynyt, mutta poronhoito on nykyaikainen elinkeino ja tärkeä tekijä tunturialueen kuntien taloudessa.
Ruotsin arviolta 17 000 saamelaisesta ainoastaan 2 500 hankkii elantonsa poronhoidosta. Pääosa Ruotsin saamelaisista toimii muilla aloilla.
Vuosisadan alusta saamelaiset ovat järjestäytyneet voidakseen vaikutta saamelaisille tärkeissä asioissa. 1940- ja 1950-luvulla saamelaiset perustivat eri järjestöja ajamaan saamelaisia kysymyksä. Pohjoismaalainen saamelaisneuvosto perustettiin vuonna 1956, Suomen, Norjan ja Ruotsin väliseksi yhteistyöelimeksi. Tänä päivänä myös venäjän saamelaiset ovat järjestön jäseniä ja ottavat osaa järjestön toimintaan.
Kansan valitsema Saamelaisparlamentti toimii Suomessa vuodesta 1972 lähtien. Norjan saamelaiskäräjät perustettiin 1989 saamelaisten keskuudessa pidettyjen yleisten vaalien perusteella. Ensimmäiset vaalit Ruotsin saamelaiskäräjien perustamiseksi pidettiin toukokuussa 1993. Ruotsin saamelaiskäräjät avattiin 25 elokuuta 1993. Yllämainitut kolme järjestöä ovat kunkin maan eduskuntien alaiset. Saamelaiskäräjien/parlamentin perustaminen Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa on tärkeä askel kohti saamelaista itsehallintoa saamelaisia koskevissa asioissa. Kehitys osoittaa että saamelaisten vaikutusvalta alkuperäiskansana on lisääntynyt ja että muun yhteiskunnan ymmärtämys saamelasisia kohtaan on kasvanut.
